Konginkankaalta kuului taas surullisia uutisia. Kaksi ihmistä kuoli. Mediatietojen mukaan auto ajautui ohituskaistatien ohituskaistalta ulkokaarteeseen ja törmäsi vastaantulevaan henkilöautoon. Traagista on, että onnettomuus tapahtui lähes samassa paikassa kuin 2004 onnettomuus, jossa täysperäyhdistelmän perävaunu luisui penkan puolelle alamäkikaarteessa, alkoi heittelehtimään ja suoralla tienosuudella perävaunu osui vastaan tulevaan linja-autoon. Tämä onnettomuus siis sattui eri suuntaan kuin nyt sunnuntaina sattunut onnettomuus.
Vaikka nyt sattuneesta onnettomuudesta on hyvin vähän tietoja, ja voihan olla, että ensisijainen syy ei edes ole kelin avittama hallinnan menetys, on silti mielenkiintoista analysoida miten liikennejärjestelmä ja tienkunnossapito voi estää kaikkein vakavimpia onnettomuuksia.
Mitä siis tiedämme Konginkankaan onnettomuuskohdasta ja vallinneesta kelistä? Turmakohtaa edeltää ohituskaistatie, joka aukean tieosuuden jälkeen sukeltaa metsään, ja samalla ohituskaistan loppuessa nousee suhteellisen jyrkästi ylös kääntyen samalle oikealla. Alueella aamulla on satanut lunta ja on ollut hyvin kylmää, noin -17°C. Aukealla osuudella on ollut puolilta päivin noin -15°C pakkasta, paikalliset lämpötilavaihtelut ovat olleet 0.5°C autoista mitattuna. Keli on ollut puolipilvinen ja varsin tyyntä. Mikroilmastolle on selkeästi olosuhteet, mutta ne tuskin ovat merkitseviä, koska liukasta on ollut laajalti kyseisenä päivänä. RoadCloud:n mittaukset ovat puolilta päivin havainnoineet alueella lumisia tieosuuksia Äänekoskelta pohjoiseen, sekä lähempänä Konginkangasta enemmän jäisiä olosuhteita, mutta myös paikoitellen kuivia jaksoja. Poliisi raportoi, että ohituskaista olisi ollut auraamatta. Tienkäyttäjät ovat raportoineet liukkaudesta, mutta on hyvä muistaa, että kunnossapidolle riittävä 0.35 kitkakerroin, on jo varsin liukas tienkäyttäjälle.
Samanlaisia olosuhteita ja vaihteluita ilmenee hyvin tyypillisesti myös vaikkapa pääkaupunkiseudun kehäteillä, kun suolaamisella ei pystytä enää asiaan puuttumaan. Kunnossapidon puolesta mahdollisuuksina on siis lähinnä aurata. Ohutta jääkerrosta ei käytössä olevin menetelmin saada pois. Teknisesti olisi kyllä mahdollista sulattaa jää lämpimällä vesiliuoksella, jossa on suolan korviketta, joka ei jäädy vielä näissä -15°C lämpötiloissa. Nämä aineet ovat kalliita, joten olisiko se taloudellisesti järkevää?
Median ensireaktio oli tietysti tarttua keskikaiteisiin, jotka ilmeisesti ovatkin jo tulossa. Kuitenkin, jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Eli onko keskikaide sitten järkevä ratkaisu laajemmin, uudet autot kun ovat hämmästyttävän turvallisia jopa nokkakolareissa (esim. Suomussalmen onnettomuus keväällä 2021). Toisaalta vuonna 2020 kuoli 56 ihmistä suistumisonnettomuuksissa, ja 51 kohtaamisonnettomuuksissa, joten kannattaisiko sittenkin rakentaa ennemmin reunakaiteita kuin keskikaiteita? Ja 4-tien parannusprojektin summa on ilmeisesti 21 miljoonaa euroa, joka on 10 % koko Suomen vuosittaisista maantieverkon talvihoitokustannuksista. Tosin, tuo on pikku summa infrahankkeissa, ja ei voi kuin ihmetellä miten hyvinkin pienten kaupunkien ohitusteille on tehty eritasoliittymät, mutta valtakunnan liikenteen valtimo ei ole moottoritie vaan kiemurteleva, kumpuileva ja liukas maantie.
Mutta mitä vaihtoehtoja meillä on, voiko digitalisaatio kenties auttaa tässä? Me RoadCloud:lla tietenkin uskomme, että se on avain siihen. Jo neljä vuotta sitten demosimme kuinka ajoneuvo voi automaattisesti säätää sopeutuvaa vakionopeudensäädintä, kun se lähestyy liukasta tienkohtaa. Kyseessä oli siis aidosti pilvestä luettu ajantasainen kitkatieto, jota auto luki reaaliajassa edellä olevalle tienosuudelle. Täysin vastaavasti voidaan varoittaa kuljettajaa, että ajoneuvon vauhti on liian kova, jotta selviäisi edellä olevasta kurvista suistumatta. Teknisesti vielä helpompaa on vain varoittaa kuljettaa, että 500 metrin päässä on jäinen silta. RoadCloud perustettiin juurikin tarjoamaan tarkkaa liikennetietoa, miksi tämä aspekti palvelustamme ei ole edennyt käyttöön saakka?
Edistynyttä liikennetietoa on vaikea myydä, koska perinteistä ”Etelä-Suomessa on huono ajokeli” on tarjolla ilmaiseksi. Lisäksi datan hankkija on harvoin kiinnostunut datan laadusta (navigaattori-app tai autovalmistaja), koska ei sitä itse käytä ja Suomi on hyvin pieni markkina. Näin premiumista on vaikea saada hintaa ja julkisen sektorin rooli liikennetiedon tuottajana sekä jakelijana ei helpota markkinatilannetta lainkaan. Liikenneturvallisuutta ei sinänsä osta kukaan, ja siitä ollaan yllättävän vähän kiinnostuneita. RoadCloud on jo vuosien ajan yrittänyt saada Suomeen päätietasoista kattavuutta, jonka tuottamaa dataa hyödynnettäisiin kunnossapidon ohjauksessa, valvonnassa sekä myös ainutlaatuisen tarkkana liikennetietona. Juuri tätä liikennetietoaspektia ei ole haluttu Väyläviraston puolesta edistää isommin, vaikka asian tärkeyttä on korostettu niin ELY-keskuksista, Traficom:sta, Finntraffic:n sekä Liikenneministeriön suunnalta. Fintraffic on sinänsä kykenevä ja valmis jakamaan datan eteenpäin, samoin kuin globaalit karttapalvelu-toimijat, joilla on suora kaista auki datan viemiseksi suoraan autojen infotainment-järjestelmiin. Liukkaustiedon tarjoajaksi (maksajaksi) tien omistaja soveltuu kuitenkin parhaiten. Jos tienpitäjä ei pysty pitämään tietä turvallisena, on luonnollista että se varoittaa siitä parhaan kykynsä mukaan tielläliikkujia.
Hiukan ikävää siis on, että Suomen tieverkolla liikkuu täysin ainutlaatuisen huippu-anturoitu ajoneuvolaivasto, jossa tiedontuotannossa on kymmeniä kuljetusliikkeitä, mutta informaation koko potentiaali jää lunastamatta.
Ps. RoadCloud:n Suomen-datan kuukausimaksulla saa parikymmentä metriä keskikaidetta